317
Ne kirkkaanväriset muoviset lelukaaret on kyllä kauniita sisustuselementtejä, mutta valitettavasti meillä ei ole sellaista omaa. Sellainen on kyllä ollut lainassa, mutta kohta sille syntyy uusi omistaja ja joudumme palauttamaan sen takaisin. Ja koska mies ei nyt kamalan paljon ole ehtinyt koulun teknisen työn tilassa hengailemaan, niin päätin ite askarrella meille uuden lelukaaren. Materiaaleina äitiyspakkauksen pahvinen kansi, ilmastointiteippiä, kaikkeen tarttuvaa mustaa liitutaulumaalia ja nahkahihna. Lisäksi tarvitaan sakset, maalaamiseen pensseli ja jotain leluja, jotka voi laittaa roikkumaan. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka vinksallaan onkin.
316
"Piia" soittelee millon kenellekin: isille, Ainolle, mummalle, vaarille, papalle... Äitikin sai oman vanhan numeronsa tänään takaisin, tosin pienen mutkan kautta.
315
Maanantaiaamun omakuva. Eilisiltainen kampaus on vähän pörrööntynyt yön aikana. Vauva jatkaa itkuaan. Muutaman turhautuneen kyyneleen jälkeen tein hyvällä mielellä miehelle aamupalaa. Nyt jatketaan hommia, ehkä tästä tulee ihan hyvä päivä kuitenkin.
313
Taas on pihassa lippu puolitangossa. Eilen oli naapurissa. Jotenkin kamalan surullista.
Monesti ajattelen, että haluaisin tallentaa tänne kaikki hienot hetket. Ensimmäiset hymyt ja naurut, kaikki hauskat ilmeet, hyvät päivät ja pitkät päiväunet. Tunteen siitä, että on tärkeä jollekin ja lähellä on rakkaita ihmisiä. Mutta ei niitä asioita voi kuvata eikä sanoin kertoa. Kyllä se säilyy mielessä, se tunne. Ja alkaa hymyilyttää kun niitä hetkiä ajattelee.
Toissailtana kävin kaatosateessa juoksemassa. Sen jälkeen kylvetin molemmat lapset. Nukahdin sohvalle kesken kuulafinaalin. Eilisiltana kävin kaatosateessa kaupasta muffinseja. Just nyt ei sada, mutta kyllä se kohta taas alkaa.
Monesti ajattelen, että haluaisin tallentaa tänne kaikki hienot hetket. Ensimmäiset hymyt ja naurut, kaikki hauskat ilmeet, hyvät päivät ja pitkät päiväunet. Tunteen siitä, että on tärkeä jollekin ja lähellä on rakkaita ihmisiä. Mutta ei niitä asioita voi kuvata eikä sanoin kertoa. Kyllä se säilyy mielessä, se tunne. Ja alkaa hymyilyttää kun niitä hetkiä ajattelee.
Toissailtana kävin kaatosateessa juoksemassa. Sen jälkeen kylvetin molemmat lapset. Nukahdin sohvalle kesken kuulafinaalin. Eilisiltana kävin kaatosateessa kaupasta muffinseja. Just nyt ei sada, mutta kyllä se kohta taas alkaa.
311
Pimennysverho alhaalla. Hämärässä huoneessa minun kaksi pientä nukkuvat päiväuniaan. Minä syön Aino ihana maitosuklaa -kermajäätelöä, jonka eilisiltaiset vieraat toivat tullessaan. Illalla yritän lenkille.
310
Olohuoneen katossa roikkuu nyt uusi härpäke. Askartelin kaverin roskalavalta löytämästä rikkinäisestä lampunvarjostimesta uudenlaisen. Edellinen lamppu olohuoneessa oli tällainen. Vähän vähemmän tuo valaisee, kun edellinen. Kai tuolla silti vähän aikaa kuitenkin pärjää, kun on vielä niin valosaa pitkälle iltaan. Sitten kun talven pimeys alkaa painaa niin keksitään jotain uutta.
309
Tämän päivän puistoreissu loppui alla olevalla tavalla. Kurkku suorana huutava Edvin lähti isin kanssa pikakyydillä kotiin. Minä, Bea, E ja K lähettiin vielä torille pyörimään. Syötiin jäätelöt.
308
Illalla saatiin vieraita, jotka toivat omat eväät, tiskasivat ja hoitivat kaikki vuorotellen huutavaa Edviniä. Kiitos! Oli mukava nähdä teitä heinäkuussa täällä. Huomenna onkin jo elokuu, syksy lähestyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)