315

Maanantaiaamun omakuva. Eilisiltainen kampaus on vähän pörrööntynyt yön aikana. Vauva jatkaa itkuaan. Muutaman turhautuneen kyyneleen jälkeen tein hyvällä mielellä miehelle aamupalaa. Nyt jatketaan hommia, ehkä tästä tulee ihan hyvä päivä kuitenkin.


9 kommenttia:

  1. Kaunis olet!
    Monesti on pitänyt kommentoida mutta aina vaan jäänyt. Meillä ollut aika sama tilanne kuin teillä nyt, mutta ensin oli se itkuinen vauva ja sitten tyytyväinen. Tiedän tai luulen ainakin osittain tietäväni miltä susta tuntuu. Toivon teille paljon tsemppiä ja voimia arkeenne! Jospa pikkuisella kohta helpottaisi..
    t. äiti etelästä

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)

    Mä toivon että meillä on joskus sellanen tilanne että on kaks tyytyväistä lasta. Tai jos joskus vielä saadaan vauva, että se olis tyytyväinen. Ei kyllä kenellekään toivois näin itkusta vauvaa. Vaikka kyllä oma lapsi tuntuu aina ihanalta, mutta se on niin rankkaa.

    VastaaPoista
  3. Seurailen blogiasi ja parista julkaisusta olen ymmärtänyt, että ei ole pelkkää ruusuilla tanssia tämän pienokaisenne kanssa. Minä en yhden lapsen äitinä osaa kuvitella tilannettanne, mutta meidän ainokainen veti meidän perheen ihan piippuun itkemisillään (lue: karjumisillaan). Tilanne on onneksi nyt reilun 3-vuotiaan kanssa hiukan toisenlainen. Meillä vuoden iässä aloitettu refluksilääkitys paransi arkea. Myötäelän tunteitasi ja toivon, että lapsenne kivut häviävät pikkuhiljaa. Itke, kun itkettää ja hyväksy ahdistuksen tunteet. Voimia, kärsivällisyyttä ja helpompaa huomista toivoen <3 T: Äiti Tukholmasta.

    VastaaPoista
  4. Parempaa huomista, tai ensi viikkoa tässä toivotaankin :)

    Olen miettinyt tuota refluksitautiakin yhtenä vaihtoehtona, mutta oireet ei oikein päde siihen. Jos ei ala 3 kk iän jälkeen helpottaa itkut niin varmaan tutkitaan tarkemmin, onko joku muu kuin koliikki. Hyvä että teillä lopulta löydettiin apu itkuihin! Ehkä meilläkin joku kaunis päivä on edes enimmäkseen tyytyväinen lapsi :)

    VastaaPoista
  5. Meillä tyttö (nyt 1v4kk) itki ensimmäiset kolme kuukautta niin että mulla meinas pää hajota.
    Eka viikkoina onneksi pikkusiskolle sai lykätä sen siinä vaiheessa kun ite halus vaan itkeä. Aluksi tyttö imi rinnat verille ja JOKAISEN syönnin jälkeen oksensi kaaressa niin että kumpikin sai vaihtaa vaatteet.
    Mun piti aina ennen imettämistä hetki itkeä paniikki-itkua kun puistatti se kipu mitä imetyksestä aiheutui ja se että samantien tai kesken syömisen sitä tavaraa lensi korkeessa kaaressa ulos.
    Ja se itkemisen määrä oli jotain ihan hirveetä. Koliikkia kai se oli ja loppuikin siinä ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen. En muista missä vaiheessa oksentelu loppui mutta jossain vaiheessa kävi mielessä tuo refluksi. Imetyskin alkoi sujuu loistavasti alun hankaluuksien jälkeen. Lopetinkin sen vasta 5vkoa sitten. Tyttö on kyllä muuten ollut aurinkoinen (vaikkakin paljon vaativampi kuin esikoinen. Eka kiinteä ruoka maistui vasta vuoden ikäisenä jne.) eka kuukausien jälkeen. Voimia ja tsemppiä arkeen! Toivottavasti pian helpottaa <3.

    VastaaPoista
  6. Anteeksi vaan mutta teetkö kaiken tuon lastenhoidon ohella vielä miehelle aamupalaa?!? Olisiko aika miehen tehdä SINULLE aamupalaa?? Tärkeintä kaikkien kannalta on se, että pidät oman pääsi kunnossa ja mies mukaan ottamaan vastuuta, onhan hänkin ilmeisesti ollut saattamassa alkuun näitä kultaisia lapsukaisia?? Mies ottakoon vastuuta perheestään sanon minä!

    VastaaPoista
  7. Tiuku, jotenkin tuntuu helpommalta ettei olla ainoita, joilla on ollu vähän hankalaa lapsen kanssa. Toivotaan, että meilläkin helpottais kohta.

    Anonyymi, teki mieli olla julkaisematta kommenttisi. Harvalla on yhtä paljon kotitöihin osallistuva ja perheestään vastuuta kantava mies kuin minulla! Ansaitsisi joka aamu vaikka sänkyyn asti sen aamupalansa. Mistä ihmeestä päättelit että yksin hoidan nuo lapset täällä? Kyllä se taitaa olla tuo mies, joka enemmän on joutunut esimerkiksi huutavaa vauvaa kantelemaan ja hoitamaan...

    VastaaPoista
  8. Kaunis kuva kauniista sinusta.

    VastaaPoista