Miehellä vapaailta. Ehdin vielä ennen pimeän tuloa lasten kanssa puistoon. Onnistuu kokoajan paremmin, valoisa aika pitenee joka päivä. Tulipahan testattua ulkoilu hereillä olevan vauvan kanssa. Hyvin onnistui, nukahti tulomatkalla.
Ompa teillä jo ihanan keväistä, meillä vielä lunta vaikka muille jakaa ja keittiön ikkunasta näkyy oikein kunnon lumivuori, jonka naapuri teki koneella lapsille mäenlaskuun. Pieni on niin kasvanu jo, ihana :)
Minusta on vain niin sydäntä lämmittävää katsella blogistasi sitä arkea, jota saat nyt elää: pieni ei itke, vaan saa elää ns. normivauvan arkea...ja se näkyy myös sinussa, vaikka en ennen ollut ajatellutkaan, mutta jotenkin nyt blogisi on iloisempi, ja energisempi...kuin myös varmaan sinä. Tai näin ainakin täältä luulen, enhän tiedä muusta :P
Usein olen miettinyt, miten ihmeessä jaksoit E:n vauva-arjen, vaikka eipä kai sitä muita vaihtoehtoja kauheesti oo... Tiedän, että varmasti rakastat jokaista lastasi aivan yhtä paljon. Mutta tottakai itkevä vauva väsyttää ja se sitten vaikuttaa muuhunkin elämään.
Jaksaisitko kirjoittaa jotain ajatuksia johonkin postaukseen nykyisestä olostasi? Tunteistasi? Vai tarvitseeko? Haluaako ne pitää omana... mutta olet aina osannut kirjoittaa arjestasi niin, etten ole hetkeäkään epäillyt rakkauttasi ja välittämistäsi lapsiasi kohtaan, vaikka oletkin kirjoittanut myös kipeistä arjen hetkistä. Ja voi, kuinka lukijana on voimaantunut oman arjen keskellä sinun kirjoituksistasi.
Ihanaa kevättä, olet ansainnut tämän pirteämmän ja voimaannuttavan kevään! :) Kaikkea hyvää perheellesi! :)
Hyvää kevättä myös Sinulle! Kiitos kommentistasi! Ehkä joskus palaan jossain muodossa Edvinin vauva-aikaan, jos tuntuu siltä. Vaikka en kyllä itsekään ymmärrä miten sitä jaksoi silloin... Nyt elän tätä hetkeä, nautin pienestä ja mietin toisenlaisia asioita :)
Miten sulla aina onkin normaalit, tavalliset jutut ja kuvat niin ihanan pirteitä ja aitoja...blogin nimi ei voisi enempää kohdilleen osua! :)
VastaaPoistaKiitos! Pitää muistaa ottaa kuvia niistä tavallisista hetkistä ja iloiset ilmeethän sitä yleensä haluaa tallentaa :)
PoistaOmpa teillä jo ihanan keväistä, meillä vielä lunta vaikka muille jakaa ja keittiön ikkunasta näkyy oikein kunnon lumivuori, jonka naapuri teki koneella lapsille mäenlaskuun. Pieni on niin kasvanu jo, ihana :)
VastaaPoistaJoo meillä ei oo lunta ollu koko talvena kovinkaan paljoa. Muutaman viikon oli kunnon talvi. Oikeastaan vähän liian vähän :)
PoistaPienin kasvaa kauheeta vauhtia ja on kyllä ihan syötävän ihana tapaus <3
Hyvää kevättä, Jonna!
VastaaPoistaMinusta on vain niin sydäntä lämmittävää katsella blogistasi sitä arkea, jota saat nyt elää: pieni ei itke, vaan saa elää ns. normivauvan arkea...ja se näkyy myös sinussa, vaikka en ennen ollut ajatellutkaan, mutta jotenkin nyt blogisi on iloisempi, ja energisempi...kuin myös varmaan sinä. Tai näin ainakin täältä luulen, enhän tiedä muusta :P
Usein olen miettinyt, miten ihmeessä jaksoit E:n vauva-arjen, vaikka eipä kai sitä muita vaihtoehtoja kauheesti oo... Tiedän, että varmasti rakastat jokaista lastasi aivan yhtä paljon. Mutta tottakai itkevä vauva väsyttää ja se sitten vaikuttaa muuhunkin elämään.
Jaksaisitko kirjoittaa jotain ajatuksia johonkin postaukseen nykyisestä olostasi? Tunteistasi? Vai tarvitseeko? Haluaako ne pitää omana... mutta olet aina osannut kirjoittaa arjestasi niin, etten ole hetkeäkään epäillyt rakkauttasi ja välittämistäsi lapsiasi kohtaan, vaikka oletkin kirjoittanut myös kipeistä arjen hetkistä. Ja voi, kuinka lukijana on voimaantunut oman arjen keskellä sinun kirjoituksistasi.
Ihanaa kevättä, olet ansainnut tämän pirteämmän ja voimaannuttavan kevään! :)
Kaikkea hyvää perheellesi! :)
Hyvää kevättä myös Sinulle! Kiitos kommentistasi! Ehkä joskus palaan jossain muodossa Edvinin vauva-aikaan, jos tuntuu siltä. Vaikka en kyllä itsekään ymmärrä miten sitä jaksoi silloin... Nyt elän tätä hetkeä, nautin pienestä ja mietin toisenlaisia asioita :)
Poista