Minkäs sille mahtaa jos joskus vaan menee hermot noihin armaisiin kullannuppuihin? Tänään sain illan vapaata. Teki erityisen hyvää käydä tyttöjen kanssa ulkona istumassa. Äsken kotiin kävellessä tuli mieleen, että saatan vaikka muutaman kyyneleen tirauttaa kun tajuan että täältä muutetaan pois. On se vaan niin kaunis pikku kaupunki tämä.
Ja mitähän ne noille yliopiston hienoille rakennuksillekin meinaa nyt tehä?
Näillä keleillä tuntuu suorastaan tuhlaamiselta istua sisällä. Pakkaamisestakin oon pitäny muutaman päivän taukoa. Joka päivä on käyty jossain puistossa. Vaan on se silti hienoa, että kohta saadaan omaa pihaa. Ei tarvi aina kilometrin päähän puistoon kävellä.
Mihin päin muutatte? Ja onko tuleva kotinne ihan ikioma? :)
VastaaPoistaMuutetaan reilut 500 kilometriä etelämmäksi, en tiedä vielä haluanko kertoa tarkasti mihin. Ja tuleva koti ei ole ikioma, mutta ihan sopiva tähän elämäntilanteeseen :)
VastaaPoistaEli pääkaupunkiseudulle kuitenkin? :)
VastaaPoistaItsestä tuo teidän nykyinen kotikaupunki tuntui kamalan tylsältä paikalta - ehkä siksi, että se on lapsuuteni kotikaupunki. ;) Nykyään sitä katsoo jo uusin silmin ja näkee paikassa enemmän hyvää kuin huonoa, täytyi siis lähteä kauas että näki lähelle. :)
VastaaPoistaAnonyymi, ei pääkaupunkiseudulle. Aika lähelle kuitenkin.
VastaaPoistaEmmi, kyllä kannatti sitten lähteä :) tämä täytyy nähdä hyvänä paikkana. On vaan kauheen kaukana kaikesta, mitään muuta vikaa en oo keksiny.
sisko on asunut tuolla missä te nyt ja just se et se on niin sivussa ni oli huono! muuten kiva kaupunki!
VastaaPoistaKiva juttu et pääsette lähemmäks varmasti sukulaisia ja sun perhettä :)
Niinpä :)
VastaaPoista