360

Eilen sain hetken huokaista. Jatkossa saan arkeeni apua. Tuntuu, että kerrankin joku ymmärsi.

Tänään iltapäivällä kävimme vierailemassa (tai no vierailemassa ja vierailemassa...) ja saimme herkullisen luumupiirakan lisäksi myös herkullista kanakeittoa. Ja hyvää juttuseuraa. Siis mentiin kävellen koko perheellä ja poikakin oli hereillä. Tosin se matka tais olla ainoa hiljainen valveillaolohetki. Pikkuruisen palleroisen poikasen lisäksi tänään on ulvonut myös hyvin herttainen ja huomionkipeä isosisko.

Illan suurin ongelma on ollut neljä pientä sievää mutteria, joita en kertakaikkiaan löydä mistään. Ihan varmasti laitoin ne johonkin hyvään talteen reilu vuosi sitten...



2 kommenttia:

  1. Heh, kuulostaa kyllä tutulta tuo et on laittanu jonnekki nii hyvään talteen ettei enää muista minne.:D Ja sitte joskus taas löytää, ku ei enää tartte syystä tai toisesta..
    Ja tosi hyvä, ku saat apua arkeen!!
    -J

    VastaaPoista
  2. Joo tai saattaa olla että jossain vaiheessa vaikka siivotessa oon kattonu, että mitä ihmeen muttereita täälläki lojuu ja heittäny menemään :)

    VastaaPoista