Ja sitten muiden itkuisien vauvojen äideille. Mukavaa, että olette löytäneet blogini ja luette sitä! Kuitenkin kun vauva on itkenyt neljä kuukautta, luultavasti lähes kaikkea on jo kokeiltu. En oikein jaksaisi enää neuvoja d-vitamiinitippojen vaihtamisesta toiseen merkkiin.
Kiitos auringonkukka viestistäsi, vastaan siihen kun ehdin ♥
Edvin sai neuvolasta lähetteen allergiatesteihin ja fysioterapiaan. Minä yritän jaksaa tätä.
Oivoi. Tiedän niin sun tunteen, tunteen myöskin nuista jatkuvista "neuvoista".. vaikka eihän niitä kukaan pahalla tarkotakkaan. Mutta silti. Tsemppiä sinne teille edelleen <3
VastaaPoistaTsemppiä hulluna, jospa syy pienen itkuu selviäis vihdoin ja helpottais! <3
VastaaPoistaVoimia ihan hirveesti täältä tuntemattomalta äidiltä. Jokainen äiti ihan varmasti osaa hoitaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla ja siihen ei ne muiden hyvät vinkit aina auta :/ ...ikävä kyllä. Toivon niin paljo teijän puolesta että helpottaa itkut nopeeta. Meillä on pientä vinkumista jatkuvasti, ja seki jo käy hermoon ihan riittävästi... Ja mulla on muuten noita samoja kippoja ;)
VastaaPoistaVälillä tuntuu ettei itekään oikein osaa hoitaa, parhaansa kuitenkin yrittää. Toivotaan että tuo helpottais :) olis pojalla helpompi olla.
VastaaPoistaBlogger ei jostain syystä anna mun kommentoida suoraan, joten jätän kommenttini tähän vastaa osioon. :)
PoistaMeillä pojan itkuille löytyi syy vasta 7kk:n ikäisenä, vilja-allergia. Kukaan ei ottanut vakavasti meidän huolta lapsen itkujen suhteen. Pidin 5kk-6kk välisen ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin ja samalla kirjoitin vauvan itkuisuudesta milloin helpompi, milloin vaikeampi päivä. Jo pelkän päiväkirjan perusteella pystyi päättelemään, että itkut olivat seurausta syömistäni viljatuotteista. Marssin lopulta ruokapäiväkirja ja vauva kainalossa lääkärin vastaanotolle ja jo irtosi lähete lastenpolille. Meillä poika oireili pelkästään itkulla, ei mitään iho-oireita, ripulia tms.
Toivon koko sydämestä, että pienellä olo helpottaa ja teille vanhemmille rutkasti jaksamista. <3
Tiedän, että elämä on itkuisen vauvan kanssa kovin sumuista.
Jokohan olen aiemmin kommentoinut vai aikonut vaan... no paljon voimia toivotan, meillä esikoinen itki 6kk enemmän (aina) ja siitä seuraavat 6kk vähemmän. Itseäni ärsytti aina, kun sanottiin että kyllä se koliikki 3kk iässä loppuu...no eipä loppunut. Lisäksi vauva heräsi vuoden ikään asti 2 tunnin välein yöllä. Mieheni kanniskeli vauvaa, kun se huusi myös öisin. Mutta pikku hiljaa aika kultaa muistot, nyt meidän poitsu on jo 5-vuotias. Välillä silti tuntuu, että sitä alun väsymystä kantaa yhä vähän mukanaan ja oli se lapseen kiintyminenkin alkuun vaikeampaa. Meilläkin käytiin läpi allergiatestit ja kaikki mahdollinen. Hurjasti tsemppiä siis, toivottavasti helpottaa mahd. pian!!
VastaaPoistaPakko laittaa kommenttia ja kysyä ootteko kokeillu hermoratahierontaa? Kuulin just yhdeltä äidiltä että neljännen hermoratahieronnan jälkeen lapsi oli lopettanut itkunsa. Syy oli ollut hermosäryssä. Synnytyksessä kätilö ottanut jotenkin huonosti vastaan, pienestä kiinni. Ekat kaks kertaa oli lapsi (silloin 5kk) huutanut ku hyeena, mutta jo kolmannella kerralla vähentynyt itku ja neljännen kerran jälkeen rauhoittunut hierojan käsittelyssä ja lopettanut itkemisen.
VastaaPoistaSitä ennen lapsi ei ollut edes nukkunut kunnolla ku ihan minipätkiä.
Kauhee ajatuskin pienen lapsen hermosärystä.
T. yks sumuinen äiti.
Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa!