342

Pahimmillaan poika oli huutava, tummanpunainen, kaarelle jännittynyt paketti, jonka vatsa oli pingottunut palloksi kuin nälkää näkevällä afrikkalaislapsella. Itkussa oli vain yksi sävy: täysillä. Olimme varmoja, että lapsella oli kipuja.

Kohtaukset alkoivat koetella voimia. Parhaimmillaan poika itki kuusi tuntia putkeen.

Painelimme lapsen jalkapohjia, silittelimme vatsaa ja hieroimme selkää. Hieronta oli mukavaa ajankulua, mutta itku oli ja pysyi.

Mitä rajumpaa ravia, sitä vähemmän lapsi itki. Jalkakyykyt olivat oiva liike. Mitä alemmas kyykistelimme, sitä parempi teho. Kävelimme ympäri asuntoa mitä kummallisimmilla askelluksilla ja toivoimme, että itku loppuisi seuraavana päivänä.

Lapsemme itkukohtaukset mietityttivät myös sukulaisia ja ystäviä.

Karsin ruokavalioni minimiin. Muutaman viikon kuluttua palautin ruoka-aineita dieettiini yksi kerrallaan. En huomannut mitään eroa.

Kokeilimme kantoliinaa, kapaloa, rintareppua, maitohappobakteereja.

Olin kuvitellut kuljeskelevani vauvan kanssa päivät pitkät kaupungilla, käyväni kahviloissa ja istuvani puistossa. En voinut lähteä mihinkään.

Tajusimme olevamme koliikkiveneessä yhdessä. Emme riidelleet. Emme olisi ehkä edes jaksaneet.

Pahimmalle tuntuivat hyvää tarkoittaneet kommentit, joissa muistutettiin, että "kaikki lapset itkevät" tai "lapsiperhe-elämä ei ole helppoa". Tunsin syyllisyyttä, että otin itkukohtaukset niin raskaasti.

Huomasimme, että pysyimme rauhallisempina ja vauvaa oli paljon mukavampi heijata sylissä, kun kuunteli samaan aikaan musiikkia tai televisio-ohjelmaa.

Pian itkukohtauksia oli vain muutama päivässä.


Ylläolevat ovat suoria lainauksia tänään postiluukusta kolahtaneesta vauva-lehdestä. Suoraan kuin meidän elämästä viime kuukausien ajalta. Meillä oli jalkakyykkyjen sijasta jumppapallo ja olympialaiset suorana netistä 12 tuntia päivässä taisivat pelastaa hermoromahdukselta. Nyt olemme jo tuossa muutaman itkukohtauksen vaiheessa. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, ehkä meilläkin on joskus aurinkoinen yksivuotias poika.

Tuli itku kun ystävä kävi ovella. Kiitos kaikille meitä ajatuksin, sanoin ja teoin muistaneille!

Kävin kaupungilla pikku kierroksen. Matonkuteita ja sukkia ostamassa. H&M:n kassalla myytiin sydämellisiä keittiöpyyhkeitä, niitä tarttui myös mukaan. Ja torilta metrilakuja. Kajaanissa tuoksui syksy ja suunnistuksen maailmancup. Hannu ja Bea lähtivät seuraamaan sitä tuonne sateeseen.



6 kommenttia:

  1. Luin päivällä tuon samaisen jutun, aattelin just, että teijän elämä on ollu varmasti niin samanlaista! Mutta jospa se menis helepompaan suuntaan, ja ois kohta aurinkoinen poika! <3
    N, joen toiselta puolen

    VastaaPoista
  2. Minäki luin just tuon jutuasn ja aattelin, et huh miten raskasta koliikkivauvan kans voi ollakkaan :( Ei sitä osaa edes kuvitella kun itsellä on ollut neljä suht helppoa vauvaa! Mut ajatuksissa oot ollu itkevän pojun kanssa, voimia sinne edelleenkin! Hienoa että Edvinillä on kuitenkin alkanut jo itkut vähentyä, jospa ne loputkin muuttuis pian nauruksi :)

    VastaaPoista
  3. Voimia teille ja onneksi ootte jo pahimman yli päässeet! Oli aika karua lukea tuota tekstiä ja varmasti teillä ollu niin rankkaa. Oon tätä blogia lukiessani monesti miettinyt teitä ja sitä et mitenhän jaksatte.
    Hatunnosto kaikille koliikkivauvan vanhemmille <3

    VastaaPoista
  4. Voi vain kuvitella kuin rankkaa ollu.itellä kans tuosta jutusta heti teidät tuli ajatuksiin.. tsemppiä edelleen!<3 jospa se pian nauruksi muuttuu :) -M

    VastaaPoista
  5. Hei,
    lueskelin tätä blogia ja yritin löytää tekstejä, jossa puhuisit ruokavaliokokeiluista vauvan vatsavaivojen hoidossa. En selannut ihan kaikkia tekstejä, mutta äkkiseltään en löytänyt kuin neuvolantädin ehdotuksen maidottomasta ruokavaliosta. Kokeilitko sitä ja helpottiko Edvinin itkuisuutta ollenkaan? Oletko kokeillut jättää muita ruoka-aineita pois? Oman vauvan itkuja sain huomattavasti vähemmäksi karsimalla ruokavalioni äärettömän yksipuoliseksi.
    Lykkyä arkeen! :)

    VastaaPoista
  6. Olin maidottomalla kaksi viikkoa, ei mitään vaikutusta. Olen jättänyt pois myös mm. kahvin, ruisleivän ja omenan. Ei apua. Hyvä että sinä olet löytänyt avun vauvasi itkuihin.

    VastaaPoista