339

Tiedättekö? Ensin tulee ajateltua kaikki rumat sanat, ainakin melkein. Sitten tulee itku, sitten epätoivo ja sitten taas ne rumat sanat, mutta vain ajatuksiin. Ja sen jälkeen on pakko ruveta tekemään jotain hirveellä tahdilla. Esimerkiksi tiskata, sinne tiskiveteen voi ihan hyvin tiputtaa muutamat raivon kyyneleet. Ja kun on vähän parempi olo, voi vaikka leipoa raparperipiirakkaa. Ja lasten pitää saada kunnon rutistukset ja ehkä miehenkin, jos se suostuu. Sitten on pakko pyytää joku piristävä vieras syömään sitä piirakkaa. Illalla on kaikki taas ihan hyvin, kunhan vaan malttais vielä mennä ajoissa nukkumaan.

Ja lopulta tekee mieli pyytää anteeksi jokaiselta naapurin mummoltakin, jolle ei voinut hymyillä kun aamupäivällä törmättiin rappukäytävässä.

4 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen. Tänäänkin monen raivoisan ja rumien sanojen jälkeen kyyneleet valuivat silmistä ja oli siinä sen jälkeen ihana pyytää ja saada anteeksi mieheltä sekä lapsilta. Arjessa tulee niin monta kertaa epätoivo joka saa mielen maahan mutta sen jälkeen ku on asiat hoidettu ja sovittu niin kyllä taas elämä tuntuu rikkaalta! Hyviä jatkoja teille! :)

    VastaaPoista
  2. kuulostaa hyvinkin tutulta myös täällä kahden pikku lapsen äitillä. tsemppiä arkeen :)

    VastaaPoista