Fyysinen vointi on mitä parhain. Juoksemassa olen vielä käynyt ja torstaina on viimeiset sählypelit. Haaveissa kunnolliset rattaat, joilla pääsen sitten keväällä tuon uuden tyypin kanssa lenkille.
761
Siellä se on, meidän nelonen. Tytöltä se rakenneultrassa näytti. Alan pikkuhiljaa tottua taas ajatukseen kotiarjesta. Ja uudesta vauvasta.
Fyysinen vointi on mitä parhain. Juoksemassa olen vielä käynyt ja torstaina on viimeiset sählypelit. Haaveissa kunnolliset rattaat, joilla pääsen sitten keväällä tuon uuden tyypin kanssa lenkille.
Fyysinen vointi on mitä parhain. Juoksemassa olen vielä käynyt ja torstaina on viimeiset sählypelit. Haaveissa kunnolliset rattaat, joilla pääsen sitten keväällä tuon uuden tyypin kanssa lenkille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Paljon onnea vielä täälläkin, instassa jo onnittelinkin :) Ja voi että, toinen prinsessa <3 Millaiset rattaat haaveissa? :)
VastaaPoistaKiitos 😊
PoistaHaluaisin bugaboon donkey duot niiden monipuolisuuden vuoksi. Muutaman tutun rattaita olen testaillut ja tuntunut hyviltä. Ja yksi suuri syy on niiden muunneltavuus yhden tai kahden istuttaviksi.
onnea paljon, toivotaan että kaikki menee hyvin! :) + hauskat ja kauniit kuvat! :D
VastaaPoistaToivotaan :)
PoistaEi tuntunut jotenki omalta jutulta liian hempeät mahakuvat, niin piti keksiä jotain erilaista.
Lämpimät onnittelut ja suuri halaus koko perheelle! Aivan ihanaa <3 Ja toinen tyttö :)
VastaaPoistaHyviä vointeja sulle ja kaikkea hyvää!
Tyttöä me vähän toivottiin :) Bea on myös onnessaan kun saa pikkusiskon.
PoistaToistaiseksi voinnissa ei ole ollut vikaa, paitsi yöt meinaa mennä välillä pyörimiseksi. Jospa se jatkuis näin ainakin mahdollisimman pitkälle!
Ihanaa! Paljon onnea <3
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaOnnea uudesta vauvasta ja hyviä vointeja odotukseen! Meillä on tänään edessä jännittävä päivä - kolmannen vauvan rakenneultra joten jokseenkin samoilla viikoilla taidetaan huidella. :) Sukupuoli jääköön meillä arvoitukseksi ja paljastukoon sitten joskus kevättalvella.. :)
VastaaPoistaMä en malttais odottaa :) vaikka varmaahan ultrassa ei sukupuolesta voidakaan sanoa, mun on jotenkin helpompi ajatella sitä uutta tyyppiä tänne perheen keskelle kun tiedän kumpi on tulossa.
PoistaOnnea ja hyvää vointia odotukseen sinnekin! Kolmen kanssa vauva-arki oli ainakin meillä helpompaa kuin kahden :)
onnea kovasti!persoonalliset ja kivat masukuvat!
VastaaPoistaKiitos, nämä on ehkä enemmän minua kun semmoset hempeilevät :)
PoistaPaljon Onnea! :) meille taitaa syntyä samoihin aikoihin vauvat...:) ja nyt meillä nuorimmainen täytti vuoden.
VastaaPoistaOnnittelut myös teidän perheelle! Se on ihan mukava aina kun on samaan aikaan syntyviä muitakin vauvoja :)
PoistaPaljon onnea! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! :) Blogiasi on mukava lukea, innolla odotan aina uutta postausta.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMukava jos tykkäät lukea. Postaustahti on vähän hiljentynyt kun on kaikenlaista kiirettä tässä, mutta yritän aina kun ehdin :)
Onnea odotukseen!! :) Iloisia uutisia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaItsellä vähän ristiriitainen olo ollut tämä suhteen. Nyt alkaa jo tuntumaan enempi hyvältä kuin huonolta.
Mahtavat kuvat :) ja onnea tosiaan <3m
VastaaPoistaOnnea! Hyvä, että ajatus vauvasta on alkanut tuntua ilolta. Itselläkin olisi varmasti vähän ristiriitainen olo, jos nyt odottaisin vauvaa. Toisaalta ilo uudesta tulokkaasta, toisaalta ilolla seuraa tämän pienen tyttömme kasvua ja ilolla odottaa myös sitä, että voisi toteutaa itseään kotiarjen lisäksi myös töissä. Työarkikin on ihan mukavaa välillä, kuten myös kotona olo tytön kanssa.
VastaaPoistaTyöarki tuntuu yhtäaikaa ihan parhaalta ja kauhean stressaavalta. Olen jo alustavasti sopinut jatkokuvioita, katsotaan miten toteutuvat.
PoistaAinakaan vielä en osaa olla pelkästään iloinen uudesta tulokkaasta, mutta ainakin vähän jo. Toivottavasti hän valloittaa sydämet syntyessään :)
Kerkiääkö teidän esikoinen edes täyttää neljä vuotta, kun neljäs lapsi syntyy?
VastaaPoistaNiin surullista, kun toiset kärsivät lapsettomuudesta ja toiset saavat lapsia niin paljon, ettei jaksa edes iloita uudesta raskaudesta. Ylläoleva kommenttisi:"Ainakaan vielä en osaa olla pelkästään iloinen uudesta tulokkaasta, mutta ainakin vähän jo. Toivottavasti hän valloittaa sydämet syntyessään :)"
Isommat sisarukset joutuvat liian aikaisin kasvamaan muka isoiksi ja sinäkin vielä niin nuori.
Ylläolevaan lisäilen vielä: sydämeni pohjasta toivon, että saatte lastenhoitoapua vauvan synnyttyä, ihan koko perheen hyvinvoinnin kannalta.
VastaaPoistaKelaltahan voi hakea yksityisenhoidon tukea, jos palkkaatte esim. jonkun nuoren naisen teille lastenhoitajaksi pariksi päiväksi viikossa :)
Ei ehdi.
PoistaJokainen tekee omat valintansa omaan arvopohjaan perustuen. Ja toiset saavat valita enemmän kuin toiset. Maailma on epäreilu, siltä se minustakin tuntuu. Alkuviikosta kävin aiheesta pitkän keskustelun lapsettomuudesta kärsivän kanssa.
Se, joutuvatko isommat sisarukset kasvamaan "liian aikaisin isoiksi", on mielipideasia. Itse olen ollut aika lailla samassa tilanteessa omassa lapsuudenkodissani, enkä ole kokenut sellaista.
Yritän järjestää arjen mahdollisimman toimivaksi kun vauva syntyy. Vahtoehtoja on vielä pyöriteltävänä, mutta yksin en jää :)
Minäkin olen samaa katsonut. Jos maailma tuntuu epäreilulta, on tärkeä muistaa, että aina JA IHAN AINA voi itse valita ja päättää itseään koskevista asioista. Vaikka uskoisi miten uskoo. Olen itse saman arvopohjan omaava - noin muuten, mutta minusta olemassaolevan elämän kunnioittaminen on tärkeämpää kuin uuden elämän jatkuva vastaanottaminen. Varsinkaan, jos omat voimat eivät riitä ja raskaudesta ei jaksa iloita. Ymmärrän, että raskaus on suuri elämänmuutos ihan jokaiselle ja ajatus vaatii sopeutumista - käyn sitä parhaillaan itsekin läpi - mutta ilo on tunne, joka uudesta elämästä tulisi _aina_ olla päällimmäisenä. On ihan psykologinen fakta, että ihminen tarvitsee voidakseen hyvin hallinnan tunnetta omaan elämäänsä - ja jos hallinnan tunnetta ei ole, hyvinvointi voi järkkyä.
PoistaOlen itsekin suuren perheen lapsi, vanhimmasta päästä. Ja kyllä, tämä on juuri se syy siihen, miksi itse valitsen omassa elämässäni toisin, pienemmän perheen. Jokainen lapsi tarvitsee rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa ihan alusta pitkälle aikuisuuteen, ja on valitettava tosiasia, että kun pienempiä on paljon, isommat jäävät vajaalle huomiolle. Lisäksi minulle henkilökohtaisesti elämässä on muitakin tärkeitä asioita kun äitiys - esimerkiksi työ, joka on haastavaa ja jossa saan toteuttaa itseäni. Tämä valintani - tai meidän valintamme - on meidän oma, henkilökohtainen, eikä muille kuulu, ja olemme onnellisia uskossammekin :)
Silloin kai meidän arvopohja ei ole sama, jos olet päättänyt toisin. Ihan itse olen tämän tien valinnut ja tunnen oikeaksi. Eikä mielestäni kenelläkään ole oikeus arvostella valintojani, tai meidän perheemme valintoja.
PoistaToivottavasti tämä keskustelu jää tähän. Voit laittaa henkilökohtaisesti sähköpostia jos haluat keskustella aiheesta. Blogini ei ole sitä varten :)
Postin vahingossa jonkun kommentin liittyen siihen, että toiset saavat valita enemmän kuin toiset. Valinta tuleekin suoraan sydämestä. Tuo kommentti liittyi siihen, että toiset eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Sitä ei kai itse saa valita?
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus, ajaudun blogiisi jostakin. Arvostan rehellisyyttä, ja tunnen arvopohjasi. Ponnistan samasta yhteisöstä, mutta olen valinnut toisen tien. Itse olen oivaltanut elämäni aikana, että lapsettomuus ja lasten saaminen vastoin omaa aitoa halua voivat olla yhtä kipeitä asioita. Elämä ei todellakaan ole reilu. Se on surullista, että sinun valinta jonka näet parhaaksesi, saattaa koitua lapsillesi kohtaloksi. Siksi mielestäni on tärkeää, että vanhemmat huomioivat lasten psyykkisen kehityksen omia valintoja tehdessä. Suurten perheiden lapsista huomattavan monet joutuvat aikuisena paikkaamaan lapsuuden haavoja.
VastaaPoistaNiin, tunnen niitäkin. Mutta myös sellaisia, jotka ovat kärsineet osastaan ainoana lapsena. Kai jokainen vanhempi ajattelee lapsensa parasta? Ja jokainen vanhempi lapsilukumäärästä riippumatta tuntee välillä riittämättömyyttä.
PoistaAvan odotusaika oli henkisesti vaikea ja mietin silloin paljon noita kysymyksiä. Puhuin myös aiheesta monen kanssa, samoin ja eri tavoin ajattelevien. Edelleen pidän jokaista lasta lahjana. Jos olisin tai mieheni olisi sairas fyysisesti tai psyykkisesti tai olisi riski sairastua niin, että se vaikuttaisi kykyymme hoitaa lasta, silloin olisi lapsen ja lasten etu rajoittaa itse lapsilukumäärää.
Varmuuden vuoksi olen keskustellut meidän perheen tilanteesta myös täysin ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Nyt tuntuu hyvältä näin ja luotan, että jatkossakin.